Tietoa minusta
Olen 70-vuotias salolainen kotipalvelutuottajaja ja näyttelijä. Perheeseeni kuuluu tyttäreni Saara-Marja, joka on sairaanhoitaja. Saaralla on 11-vuotias koiranpoika Roope ja pieni 6- vuotias koiratyttö Saima. Vilskettä riittää aamusta iltaan kun koirat vierailee mamman luona.
Muutin 70-luvun loppupuolella Saloon Keski-Suomesta, Suolahdelta. Silloinkin oli työstä pulaa ja täältä löytyi miehelleni tyopaikka ja itse menin opiskelemaan yo-linjalle kauppaopistoon. Valmistumisen jälkeen työskentelin Osuusliike Tähkässä, matkatoimistoissa, Salon kaupungin sosiaalitoimistossa, josta lähdin yrittäjäksi ostamalla pienen sekatavarakaupan. Sitä hommaa riitti 14 vuotta, mutta kustannusten nousun myötä kauppa oli lopetettava, vaikka se olikin erittäin mieluisaa työtä. Kauppa oli aivan ammattikoulun nurkalla, nuoria riitti ja monien opiskelijoiden kanssa olen vieläkin hyvä ystävä ja heidän kanssaan juttu luistaa edelleen.
Kotona Keski-Suomessa kulttuurilla ja osallistumisella oli suuri merkitys koko perheen elämässä. Isä oli kisälliporukoissa ja pääsin mukaan kokemaan ja näkemään silloista iltamakulttuuria. Se innosti myös minua ja kiinnostuin esiintymisestä. Harrastelijajoukoissa kiertelimme maakuntaa ristiin rastiin, ja 70-luvun alkupuolella meillä oli taitava laulukuoro Agit-Propin hengessä. Opiskelijaliikkeet ja poliittinen aktiivisuus koko maassa vei monen meistä mennessään ja niin myös minut. Poliittiset juureni ovat vahvasti vasemmalla, sen perinnön olen saanut jo kotoani eikä ole sittemmin muuksi muuttunut.
Vuonna 2009 olin ravintolahommissa ja mietin siinä työn lomassa, että mitä voisi vielä ryhtyä tekemään, jotain pienyrittämistä, mutta mikä olisi se ala? Nokia-ravintolat oli kiinnostava työpaikka, asiakkaita riitti monista maista, sai käyttää kielitaitoansa ja päivät olivat erilaisia. Eräs vanha tuttavani sosiaalalalta sanoi tavatessamme, että kaupunki hakee kotipalvelutuottajia vanhustyöhön. Innostuin heti asiasta ja täyttelin hakupaperit, hommasin luvat ja tässä sitä ollaan. Työn luonne on muuttanut muotoansa, mukaan ovat tulleet sotaveteraanit, sotainvalidit, vammmaispalvelun asiakkaat, mielenterveyskuntoutujat. Tämä työ sopii minulle kuin nenä päähän. Vanhukset ja muut em. ihmiset ovat aina olleet lähellä sydäntäni, tässä työssä saan hoitaa heidän asioitaan muutenkin, pitää heidän puoliaan ja olla tukena elämän vaikeina hetkinä.
Näyttelijänä olen tehnyt tätä jobia 40 vuotta lähinnä salolaisissa teattereissa. Minulla on oma toiminimi ja teen keikkaa milloin minnekin. Pieksänmäen Poleenissa sain kunniamaininnan monologista "Raakel - mielenmittainen matka". Sitä on esitetty ympäri Suomea Lappia lukuunottamatta. Viime vuosina olen ollut Teatteri Provinssin vahvuudessa, saanut tehdä hienoja rooleja hyvien ohjaajien kanssa. Vuosittainen ravintolarevyy on juuri nyt menossa!
Kunnallispolitiikassa olen ollut mukana 80-luvulta. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on antanut minulle mahdollisuuden olla mukana päätöksenteossa siinä ytimessä, missä kuntalaisten jokapäiväisiä asioita hoidetaan. Tehtävä ei totisesti ole ollut helppo, oikeiston markkinavoimat ovat tulleet voimalla mukaan lasten, nuorten, vanhusten, vammaisten ja muiden vähäosaisten palveluiden tuottamiseen. Nyt elettävän laman aikana oikeistolaiset luottamushenkilöt ajavat sisään ulkoistuksia, kuten valitettavasti sote-uudistuksenkin etenemisen kestäessä olemme saaneet huomata.
Paikka kaupunginhallituksessa on hyvä näköalapaikka. Pienenä puolueena on vaikea saada tarpeeksi asioista tietoa, mutta hallituksen jäsenenä sitä saa paremmin, on helpompi verkostoitua ja saada kontakteja. Pitääkin tehdä työtä sen eteen, että vasemmistolla säilyy hallituspaikka tulevissakin valtuustoissa, se on ainoa keino varmistaa se, että tavallisen ihmisen, nuoren ja vanhan, oikeudet ja asiat ovat jatkuvasti tapetilla ja että peruspalvelut tuotetaan kunnan omana tuotantona.
Tätä työtä aion jatkaa reilusti, niinkuin aina!