Suomen vanhustenhoito - lähes heitteillejättöä..

Suomen vanhustenhoito - lähes heitteillejättöä..
Tämän otsikon luin Uudesta Suomesta.
Näinä aamuina kun avaa sanomalehden tai risteilee somessa, melkein jokapäiväinen uutinen kertoo, että vanhukset tässä maassa voivat todella huonosti. Olisitko muutama vuosi sitten edes kuvitellut tällaisia otsikoita. Nyt ne ovat arkipäivää.
Miten tämä "kehitys" on päässyt tapahtumaan ja nopeasti?
Vastaus = LEIKKAUKSET.
Viimeistään nyt tulisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kauhomaan takaisin päin. Tuskin kukaan voi enää kiistää tosiasiaa, että juuri leikkausten ja lyhytnäköisen politiikan ansioista ollaan nyt tässä tilanteessa.
Laitospaikat minimiin, vanhainkodin seinään kyltti "tehostetun palveluasumisen yksikkö", ja kotihoito etusijalle. Luettuna vaikuttaa ihan ymmärrettävältä ja jopa hyvältä. Mikäs sen mukavampaa - vanhus asuu mukavassa tehostetussa palvelutalossa.
Hän maksaa hoidosta, jota sitten ei enää olekaan, ei ainakaan niin kuin luvattiin. Vaippoja ei vaihdeta, ne ovat kuulemma nykyään niin tehokkaita, että pärjää pitkään samalla. Hoitaja piipahtaa silloin tällöin, mutta ei jouda juttelemaan, viemään ulos, puhumattakaan että huomaisi vanhuksen kunnon heikkenemisen tai masennuksen.
Mikäs sen mukavampaa - vanhus asuu omassa kodissa.
Hän maksaa kotipalvelusta, hoitaja käy, mutta n. 7 min. kerrallaan, ruoka tulee suurkeittiöstä, syöt pahvitötteröstä, harvoin sitä kukaan laittaa lautaselle. Lääkkeitä menee paljon, rahaa ei helposti jää mihinkään muuhun, mutta ollaanko sitä edes menossa mihinkään. Lehteä ei nää lukea, ulos ei pääse.
Tänään kuulin radiosta turkulaisen geriatrian erikoislääkärin kertovan, että hyvin monet vanhukset eivät vuosikausiin ole päässeet ulos muuta kuin tullessaan lääkäriin.
Tämä tilanne on seurausta siitä, että hallitus sorvasi vanhuspalvelulain, otti suunnan siihen, että laitokset ajetaan alas, kotihoito etusijalle, mutta ei antanutkaan siihen resursseja. Kunnat ottivat heti asian ajaaksensa ja nyt ollaan tässä.
Mistään suunnitelmallisuudesta tai tulevaisuuden kartoittamisesta ei puhettakaan, jääräpäisesti tämä leikkaus toteutettiin ilman, että olisi arvioita siitä mitä tästä kaikesta seuraa. Tulevaisuudessa toivottavasti voikin olla niin, että vanhukset ovat terveempiä ja hyväkuntoisempia, jos esim. ennaltaehkäisyyn satsataan. Mutta tämän päivän tilanteisiin ja kehitykseen meidän pitää nyt saada muutos. Monen omaisen mielestä kotihoitopainotus menee liian pitkälle eikä ympärivuorokautiseen hoitoon pääse vaikka syytä olisi. En ole asiasta eri mieltä.
Omaiset ja omaishoitajat tekevät varmasti parhaansa. Mutta tosiasia on, että tämän päivän vanhukset ovat monisairaita, muistamattomia, kärsivät turvattomuudesta ja  yksinäisyydestä. Ei voi olla selviö, että vanhuksista "parempikuntoinen" on muisti- ja monisairaan omaishoitaja.
Arvio vanhuksen kunnosta pitää olla realistinen ja tukeutua tosiasioihin. On oltava varmuus siitä, että kotihoito on se oikea vaihtoehto. Tämä sama pätee palveluasumiseen. Henkilökuntaa on oltava riittävästi. Veroparatiiseihin rahansa siirtävät terveyspalveluja tuottavat yhtiöt on lailla sidottava maakirjanpitoon, että verot jäävät tänne ja voitot tuottavat myös tarpeeksi työpaikkoja sinne missä niitä tarvitaan ja mitä lait edellyttävät